Joulu on täällä! Hössötykset on hössötelty ja on aika hiljentyä joulun viettoon kukin omilla tahoillaan. Onnistuin tänä vuonna välttymään joulukiireeltä ja stressiltä; ainoa todellinen rupeama oli eilinen muutto uuteen kotiin ja tätä kirjoittaessa saan ihailla uusia maisemia isoista seinän kokoisista ikkunoistani. :) Meidän perheen aattoperinteeseen kuuluu riisipuuro ja avantosauna, joka ikisenä jouluna. Tänään olen kuitenkin muutosta niin puhki, että päätin perinteiden sijaan vain olla ja katsella maisemaa ennen yhteistä jouluillallista. Juuri nyt en tiedä mitään rauhoittavampaa kuin seurata isojen lumihiutaleiden päättymätöntä leikkiä taivasalla.
Meillä kaikilla on jouluperinteemme ja useille tärkein niistä on lahjojen anto. Pidimme joulun alla Uskalla Innostua -Ilkan kanssa Rakkauden Joulu -webinaarin, joka innosti minut pohtimaan tarkemmin lahjanantokulttuuria. Meille on kerrottu jo lapsina tarinaa siitä, kuinka kolme viisasta tietäjää veivät taivaan tähteä seuraten lahjoja Jeesuslapsen syntymän kunniaksi. Kristinusko opettaa, että joulun ilosanoma on Jeesus, joka lahjoitti meille syntiemme anteeksiantamisen ja iankaikkisen elämän.
Mitä tarkoittaa se, että syntimme ovat anteeksi annetut? Vaikka viittaus on uskonnollinen, näen, että tämän yksinkertaisen sanoman sisäistäminen toisi jokaiselle meistä sydämiimme sen rauhan, jota niin kovin kaipaamme. En kuulu itse kirkkoon, enkä tunnusta yhtäkään uskontoa. Usko minussa on silti voimakas. Ehkä näin joulun aikaan onkin hyvä kysyä itseltään, mihin MINÄ uskon? Monet meistä elävät omaa elämäänsä siinä luulossa, että olemme särkyneitä, puutteellisia tai viallisia; jotakin muuta kuin kokonaisia ja täydellisiä sellaisenaan. Ja kuitenkin ainoa todellinen syntimme on se, että uskomme synnin olevan todellista. Tästä yksinkertaisesta ajatuksesta seuraa päättymätön kehä, jossa yritämme paikkailla puutteitamme hakemalla esimerkiksi hyväksyntää, arvostusta ja rakkautta itsemme ulkopuolelta. Koemme loputonta pelkoa omasta riittämättömyydestä ja hylätyksi tulemisesta, vaikka ainoa ongelmamme on se, että kaiken tämän sopan keskellä olemme hylänneet itse itsemme! Mikään tai kukaan ei voi paikata sitä mustaa aukkoa, joka sisällämme velloo; ainoa mahdollisuus on olla totuudellinen ja nähdä, että tuo aukko on täyttä harhaa.
Tämä on minulle kaikkein tärkein joulusanoma: itsemme ja toistemme näkeminen kokonaisina, täysinä ja täydellisinä juuri sellaisenaan. Kun emme elä puutetietoisuudesta käsin, elämämme ei ole jatkuvaa selviytymistaistelua, kilpailua toisiamme vastaan, vaan ykseyden riemujuhlaa! Jokainen hetki on mahdollisuus jakaa elämän virrasta, ehtymättömästä flowsta käsin. Iankaikkinen elämä avautuu yhteytenä tähän päättymättömään virtaan fyysisen todellisuutemme tuolla puolen ja se on ulottuvillamme kaiken aikaa... Kuinka usein elämmekään ulkoapäin ohjautuvaa elämää sen sijaan, että kääntyisimme sisäänpäin ja pysähtyisimme oman voimamme, elämän voiman äärelle? Kun olen kosketuksissa todelliseen olemukseeni ja kokonaisuuteeni, ei minulta puutu mitään. Silloin jokainen ulkoapäin tuleva ele on lahja, jota voin vaalia kiitollisuudella. Kun tarpeet, saavutukset ja suoritukset eivät ohjaa elämääni, toisiin ihmisiin ja asioihin kiinnittyminen ja ripustautuminen on harhaa; olen vapaa.
Pohtiessani tänä jouluna lahjojen antamista, tulinkin uusiin aatoksiin. Mitäpä jos niiden joka vuotisten, perinteisten lahjojen sijaan tai lisäksi antaisinkin jotain itsestäni. Jospa MINÄ ITSE olisin tänä jouluna lahja muille, millainen lahja olisin? LÄSNÄOLEVA lahja, HYVÄKSYVÄ lahja, LUOTTAVAINEN lahja, ILOINEN lahja vaiko jotain muuta? Englannin kielen kehoitus BE PRESENT voisi olla mottoni tänä jouluna: ole läsnä - ole lahja. Tässä hetkessä, läsnäolossa itseni kanssa voin löytää yhteyden sisäiseen yltäkylläisyyteeni ja rakkauteeni niin, että en tarvitsekaan muilta mitään; olen paras joululahja itse itselleni juuri sellaisena kuin olen! Tuodaan tänä jouluna rakkauden tila eloon itsessämme ja ympärillämme. <3 Ihanaa Joulua kaikille!
Sunday, May 5, 2013 at 09:48AM 
