Muodotonta muutosta

Tuntuu hyvältä kirjoittaa taas suomeksi. Tuntuu hyvältä olla Suomessa. Yllätän itsenikin tuntemasta näin, niin innokkaana jätin puoli vuotta sitten taakseni nämä tutut maisemat ja lensin mannerten taa. Nyt istun samassa säkkituolissa vanhempieni olohuoneessa kuin ennen lähtöä. En tiedä huomisesta sen enempää kuin silloinkaan, ja kuitenkin näiden hetkien välissä on kuin kokonainen elämä.

Kuuntelin muutama päivä sitten Ekhart Tollen haastattelua, jossa hän sanoi: "The purpose of the World is to get lost in it". Kun synnymme tänne fyysiseen todellisuuteen, kadotamme yhteyden todelliseen itseemme, Jumaluuteen ja aineettomaan, josta emme ole erillisiä. Eksymme maailmaan, jotta löytäisimme lopulta tiemme takaisin ykseyteen tiedostavampina kuin tänne tullessamme. Ei ole mahdollista kokea valoa, jos ei tiedä mitä on pimeys. Ja kuitenkin niitä hetkiä, jolloin näemme ympärillämme vain pimeyttä ja haparoimme sokeina eteenpäin, tuntuu kovin haastavalta osata arvostaa.

Monet ovat kysyneet taannoisesta matkastani ja siitä, mitä nyt palattuani tänne teen, vai lähdenkö takaisin. Voin vain vastata, että huominen on tuntematon ja tämä päivä kaikki mitä on. Ehkä joskus tiedän enemmän, jos se edes on tarpeen...

Viime kesä ja syksy Amerikassa ja New Yorkissa oli kaikin tavoin haastavampi kuin osasin odottaa. Tunsin itseni täysin sokeaksi tuossa maailman hektisimmässä kaupungissa, joka ei todellakaan koskaan nuku. Elämä, jota menin elämään - menestys jota tavoittelin - ei tuntunut omaltani. (En tarkoita tällä, että menestyminen olisi pahasta, mutta se ei kohdallani lähtenyt sisältäpäin vaan mieleni tarpeista). Päivä päivältä seurasin kuin ulkopuolisena itseäni loputtomissa aktiviteeteissa, juhlissa, muotinäytöksissä, studioiden työhaastatteluissa... ja tunsin irtaantuvani yhä kauemmaksi itsestäni. Tiedän, että jonain toisena aikana tuo kaikki olisi ollut parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Ja olihan se sitä nytkin, mutta siksi että sen ansiosta tajusin haluavani jotain aivan muuta.

Niinpä päädyin viettämään aikaani enenevissä määrin joogasaleilla, meditaatioryhmissä ja -retriiteillä. Tutustuin ihmisiin, jotka jakoivat maailmani ja todella ymmärsin, että on olemassa myös toisenlainen kokonaiskuva. Sellainen, joka ei pyöri tulevaisuuden ja ulkopuolelta haettavan tyydytyksen ja menestyksen perässä vaan etsii totuutta sisältäpäin. Tuo maailma avautui minulle selkeänä ensimmäisen kerran ollessani 19 vuotias (10 vuotta sitten). Sen realisoituminen on ollut hidas prosessi, joka monelta osin kulminoitui nyt ulkomailla viettämiini kuukausiin. Tarpeeni menestyä ja määrittää itseni työni kautta osoittautui niin valheelliseksi, että olin pakotettu päästämään irti. Ja lopulta jotain yllättävää tapahtui. Kun totuuden ja voiman löytää itsestään, ulkopuolelle kohdistetut odotukset ovat turhia. Työhon pystyy suhtautumaan ennenkokemattomalla keveydellä - ei ole tarvetta yrittää tai saavuttaa, kun on jo perillä. Ja kuitenkin tekeminen on moninkerroin inspiroitunutta, luovuus kumpuaa suoraan elämän lähteestä!

Kaiken kokemani jälkeen todella rakastan tuota kaupunkia, New Yorkia! Se pitää sisällään kokonaisia maailmoja. Voit eksyä pimeyteen ja löytää valon miljoonalla eri tavalla... Keskeltä hulluintakin kaaosta löytyy suurin rauha, jos vain osaa nähdä. Kaksi ystävääni sattui kysymään juuri matkavinkkejäni lähtiessään kyseiseen kaupunkiin ja parasta, mitä osasin neuvoa oli, älkää suunnitelko mitään, eksykää kaupunkiin!

Nyt ollessani takaisin Suomessa, huomaan kuinka arvokasta tuo eksyminen oli. Ja kuinka kovin mahdotonta se olisi ollut ilman totaalista irtiottoa. Edelleen olen hukassa tässä tuntemattomassa, mutta maisema ei ole enää musta. Jostain syvyyksistä kajastaa valo, joka saa minut näkemään värejä siellä, missä ennen oli pelkkää pimeyttä. Hetki hetkeltä tämä tuntematon avautuu, värit elävät kankaalla, valokuva valottuu paperille, ja yritän ottaa kaiken vastaan ilman odotuksia ja suuntautumista tulevaan. Kun tartun kameraan ja tallennan muotoja pysyviksi, teen sen suurella nautinnolla tietäen, että todellisinta maailmassa on muodon takaa löytyvä aineeton ja pysyvää on ainoastaan muutos!

Peace and creativity

I was at the Helsinki Book Fair this weekend and listened to some interesting interviews about downshifting. We Finns are known for our high work morals, but I was shocked to learn that 750 000 people in this 5 million people country get KELA (The Social Insurance Institution of Finland) benefit for eating daily depression medicine! Apparently most of the users are young adults, and the main reason for the antidepressants is our increasingly demanding work life and burnout that´s becoming more and more common these days. I haven´t been far from it either, so the challenge of getting out of the rat race is very much familiar.

The other day I was listening to a dialog between spiritual teachers Andrew Cohen and Sri Sri Ravi Shankar, and there was something very striking about what they said: "Peace is always related to disturbance. If you are disturbed you want to be peaceful, but when you are peaceful you become energetic. When there is energy there is enthusiasm, there is creativity, dance. All this springs from that state."

People are so busy and stressed with their lives that there is no room for peace and quiet, yet that´s the only thing freeing them from the turmoil. If our society had a little more insight on life, peacefulness and meditation would be practiced starting from the kindergarden all the way through school and work life. People would understand that attaining even a short peaceful timeout during the workday, would substantially increase their creativity and efficiency. Writer / Film Director David Lynch is doing groundbreaking work on this matter: www.dlfprojects.org

I am initiating my own guided meditation classes next week in Helsinki, and hope to offer some inspiring moments for those who want to find the peace and power within. 

Kiitoslaulu

Kiitos kirkkaan taivaan
Kiitos aamun uuden
kun saan taas nousta
näkemään Sua

Kiitos raikkaan tuulen
villin rakkauden
Ei murheet eilisen
kaataneet mua

Oot luonain
Koko pitkän päivän
opetat mua
Oot luonain
Illan tullen
kutsut lepohon mua

Aallot keulaan iskee
Kauas matka vie
Sun annan ohjata
yön läpi tien


VILLE LEINONEN
www.villeleinonen.com

Expanding My Mindset

It´s no always obvious to me why things happen the way they do. There are so many moments in every day life when stuff goes "wrong" - doesn´t happen the way we want or expect it to - and our frustration levels will arise with alarmingly fast pace. What is clear (by now) though, is that you better go with it, resisting will only make things harder. This is of course easier said than done. We are used to controlling our lives, making plans and expectations that need to be fulfilled in order to feel satisfied. There is a weird paradox in this, since the most profound quality of life is change - reformation, and yet that´s what we opposite the most. Life feels very secure when things stay the same. Although indulging yourself to the moment, going with the flow, is the only way of finding anything out of ordinary. What keeps us from doing that is in most cases our outdated mindset. It wants to hold on to the past by reacting - RE / ACTING on what happened in the past, instead of being here now and welcoming the reformation. Reacting is like putting yourself through the same old incident, mentally (and physically through body emotions) acting on the past over and over again...

Let me give you one super simple example. The other day I was on my way to somewhere and planned on taking a tram to get there. For unexpected reasons I couldn´t make it to the tram and had to take a bus instead. Instantly I started feeling irritated by this new unwanted outcome. Life suddenly turned a lot more complicated and my mind started resisting it.

It´s good to see the difference between ME versus my MIND, and not to identify with the latter. When me, the consciousness, becomes aware of the mind resisting, the gap between those two entities is already expanding. I can let go of the resistance since it´s not me who is resisting. So standing on the bus stop all agitated about the "wrong" outcome, I once again reminded myself of this simple truth. By reacting I am resisting, not reacting is not resisting. This goes hand in hand with few other insights: what you give your attention to is what you will get more of, and that will become your reality. So be aware of where your attention goes to, hopefully not to all the negativity and unwanted fact that you missed your tram and need to take a bus. When I became alive to realize this, I knew that what happened had a reason, whether a saw it or not. When the bus finally came and I was hopping on, there was a little girl (looking very much like me over 20 years ago) who was talking to her two friends at the bus stop. She was afraid of not having enough money for the bus ride, and her friends were worried about how she will get home. The girl hopped on before me and her card balance was insufficient. Looking sad she was exiting the bus - and there I saw my reason. I volunteered to pay her ride, and when I went on for it, the bus driver insisted on offering it for her instead. What a lovely outcome for my "tragic" journey. The simple joy of giving made the bus ride very much worth while. 

Yoga for life

I spent three months in New York City this summer practicing yoga and meditation at different shalas. It was all very very inspiring - and confusing and frustrating at times:
 
- Where is the dressing room? Oh it does not exits, I have to change at the hallway!
- Great, there is a sauna at the shala, but people go there BEFORE the practice!?
- Why are they doing this one asana in such a weird way? I should tell them how it´s suppose to be done…
- What? They are playing Nirvana and I´m jumping around and sweating like a pig. This must be a 90´s grunge party, not a yoga class.
- There are students doing the Scorpio asana (very advanced yoga pose) at the beginners class. I must be retarded since I can´t do it even after ten years of practice!
- What´s up with this teacher? He´s making us do only these two same asanas for the whole class. His short term memory must be gone.
- I can´t concentrate, there are too many hot guys here without their shirts on! I´m not used to this in Finland.

The feeling of being lost is overwhelming if you are not able to keep connected within you, to know where you come from (and I don´t mean your home country, but that other origin deep inside you). You are not your mind, that wants to hold on to the past with every possible way: with how you are used to doing your yoga practice, with how other people have told you to do your practice and so on. It´s impossible to take on any new inspirations with that old state of mind. You need to let go and see beyond those mind made boundaries! It´s not easy. Everything familiar is comfortable and safe and something we humans so much want to hold on to. Following traditions like a blind man following his dog, is holding on. Change and difference is scary and requires a jump - leap of faith - to unknown… Yet from the unknown eventually arises the known which is way more true than the illusion you were deifying before. So learn to question! Change of scenery is a great way to reveal your attachments. Take a different route to your work place tomorrow and see how it feels, read a book you never would have considered, let some one else buy your groceries for a week and get inspired! If you stay present, the past does not distract you. You are being NOW HERE - NOWHERE, in a place free from past and future.

With this in mind, every time you go to your yoga mat, have an attitude of a beginner. Listen to your body and see how it´s guiding you that particular moment. Clear your mind and the rest will follow… Yoga is a beautiful way of finding your expression to unite with the whole, whether with the body or with your life. There is no right or wrong way getting there, just finding what ever fits you the best. And tomorrow it might be all different again. So let´s embrace change, let´s find our own way and let´s make every day living one amazing yoga practice!